Lapset saivat valita oman huoneensa tehosteseinän värin. Tämä menevä, vilkas poika valitsi rauhoittavan vihreän, jonka värikoodin nimi taisi olla metsä. Lattia on Saima-parkettia. Tästä huoneesta tuli ensimmäinen hänen ihan omansa, joten uuden työpöydän ja työtuolin haimme Ikeasta. Sieltä on myös työpöydän lamppu. Lundiasta oli hankittu jo edellisiin koteihin hyllykköjä ja työtasoja. Niistä päätyi nyt keskimmäisen huoneeseen koko seinän mittainen osa, jossa on niin avohyllyjä kuin kaappejakin. Lattialla on reilusti leikkitilaa. Pehmoleluille ja unikamuille hankittiin iso vihreä muovisanko siinä vaiheessa, kun kamut lepäilivät sikin sokin lattialla. Meidän pojat nimittäin ovat aina arvostaneet pehmoja, ja heillä jokaisella on niitä paljon.
Rakas keskimmäisemme on hamsteri. Hänellä on rakkaita tavaroita, joiden tulee olla esillä hyllykössä. Siellä on valokuvia, itse tehtyjä, lahjaksi saatuja tavaroita, muistoja... Ne kertovat ihanasta pojastamme.
Ajattelen, että lapsi rakentaa ja ilmaisee itseään tärkeillä tavaroillaan. Siksipä ei ole aikuisten asia mennä lapsen huoneeseen osoittelemaan, että onpas tuo ruma ja epätrendikäs esine. Lapsen huoneessa olevat tavarat ovat luovuuden ja kasvun välineitä. Kuluneimmat pehmolelut voivat olla rakkaimpia. Kuvassa ämpäristä muuten kurkistaa leijona, jonka mies on saanut lapsena. Pelihahmo Mario on varmasti monen kymppiveen yksi suosikkihahmoista. Apupupun on kutonut mummu. Valas on matkamuisto.
Lystikäs mato on asunut minun huoneessani lapsuudessani. Se on äitini tekemä, ja alunperin sillä oli pituutta enemmän, sitä on lyhennetty sittemmin.
Lapsi työstää leikillä omaa persoonaansa, päivän tapahtumia, kaikkea, mitä on nähnyt ja kuullut. Jos lapsi ei leiki, pitää olla tosi huolissaan. Siksipä iloitkaamme me vanhemmat siitä, että lapsen huoneessa tavarat ovat hujan hajan, legot levällään, sekalaisia romppeita esillä siellä täällä. Hänen minuutensa siinä rakentuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti