Vehreys on meillä kotona suuressa roolissa kodin hengessä ja sisustuksessa. Sisustustyylini on hyvin selkeä, konstailematon, paljaskin, yksityiskohtia on vähän. Yksi suuri syy selkeyteen on kotimme suurista ikkunoista avautuva metsämaisema. Sen kanssa ei voi kilpailla tilpehöörillä. Sitä paitsi vihaan tilpehööriä.
Maisemassa on parasta, että se muuttuu koko ajan vuodenajan-, vuorokauden- ja sään vaihtelujen myötä. Talvella on joskus hyvin valkeaa, mutta ikivihreät havupuut pitävät huolen vihreydestä silloinkin. Omia lempivuodenaikojani tässä maisemataulussa ovat syksyn ruskan värit ja kevään herääminen, vehreyden räjähtäminen kaikkeen voimaansa.
Huonekasveilla on helppo tuoda pehmeyttä muuten hyvin selkeään sisustukseen. Huonekasvit ovat kauniita, niiden hoitamisesta saa iloa, ja ne myös parantavat huoneilman laatua. Olen huomannut, että aikaisempi luuloni viherpeukalon puutteestani ovat olleet vääriä. Syynä ovat olleet liian pimeät asunnot! Täällä kukoistaa. Joskaan ihan isojen ikkunoiden viereen ei kannata kesän paahteessa kasveja tuoda, ja pahimmilla talvipakkasilla kasvit voivat ikkunan vierressä kärsiä kylmyydestä. Korkea, avara tila asettaa myös vaatimuksensa huonekasveille. Ihan pieni nökkönen hukkuu ympäröivään tilaan ja näyttää hassulta.
Omat kasvini olen pääosin kerännyt jonkinlaisiin ryhmiin. Kasvien lisäksi itse kasvatetut yrttiruukut ja kukkakimput luonnon- tai ostokukista ovat hyvin yleinen näky kodissamme. Nyt tykkään kovasti hyvin kasvavasta ja jo aika isoksi pörhistyneestä peikonlehdestäni. Palmuvehkat ovat mielestäni ihanan näyttäviä. Huonekuusi on kasvanut kovasti vietettyään meillä jo yli kaksi vuotta. Ystävältäni saama lohikäärmepuu kolkuttelee jo useamman metrin pituuksia, mutta vielä mahtuu kasvamaan 5,5 metrin korkuisessa olohuoneessamme.
Mites teillä sujuu huonekasvien kasvatus?



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti