Kunttaa

Halusimme pihaan osin kunttaa, eli kaikkien varmasti jo hyvin tuntemaa metsänpohjaa. Kuntan hinta kuitenkin huiteli sellaisia euromääriä, että rakennusprojektin tähän mennessä jo reippaasti kurittama pankkitilimme ei ollut yhteistyökykyinen. Oman metsän kunttaa ei ollut käytössä, mutta mökkimme seuduilta tuntemamme metsänomistaja antoi meille ystävällisesti luvan hyvin kohtuullista korvausta vastaan käydä irrottamassa hänen metsästään, tietystä määritellystä paikasta, meille sopivan määrän kunttaa. 

Tähän hommaan tarvitaan moottorisaha, ja siihen mahdollisuuksien mukaan ei niin parhaassa teräkunnossa oleva ketju. Niin hassulta kuin asia tuntuukin, kuntta irtoaa maasta oikein kätevästi moottorisahalla, varsinkin parin harjoituskierroksen jälkeen homma sujuu kuin rasvattu. Sahataan "arkki" irti ja sitten se irroitellaan alustastaan lapioin/hangoin. Ei kannata ottaa liian ohutta, ainakin 10 cm pitää olla paksuutta varpujen alla. Toisaalta ei kannata ottaa myöskään liian paksua, sillä se on sitten painava. 

Sitten tarvitaan peräkärry, ja reipasta mieltä, sillä ei yhteen peräkärrylliseen nyt kuitenkaan hehtaarimäärin mahdu. Monta reissua on siis tehtävä. 

Myöskin jaksua kysytään moottorisahan puhdistamisessa ja ketjun teroittamisessa irroitusprosessin jälkeen. Saha nimittäin menee ihan turpeesta tukkoon, voin kertoa. 

Sanotaan, että kuntan hienoin ominaisuus on, että sen kasvusto muuttaa muotoaan uuden kasvupaikan mukaiseksi. Vältimme kuitenkin kovin kosteiden paikkojen kasvien mukaan ottoa ja keräsimme kuntan samantyyppiseltä kuivalta kankaalta, kuin mitä tämä meidän kotimäkemmekin on. Nyt on siis sammalta, kanervaa, puolukkaa. Mies vitsaili, että tällä lailla miehet marjastavat, vähän graavimmalla otteella kuin että poimisi vain pelkät marjat.

Kuntta on upean näköistä. Nyt se on upeissa ruskan väreissä. Toivotaan, että se menestyy paikallansa.